Sitä olen tässä aamun aikana ihmetellyt, kun jalat ovat sattuneet melkoisesti, sattuvat vieläkin. Yöllä kuulin, kun mummi huusi monta kertaa apua, en viitsinyt herättää äitiä, mun periaatteni on se, että jos mummi tarvii apua yöllä, niin mä menen enkä herätä äitiä siinä kohtaa. Mulla on tosi mahtavasti iloa siitä, että osaan mäkin jotain tehdä. Aina on se avun antamisen hyvä mieli, kyllä siinä kelpaa munkin tehdä. Ja näin vieläkin sattuvin jaloin nautin päivästä, se on mukavaa, kun voi olla iloinen!