Onhan tämä hieno päivä, kelin puolesta ja muutenkin. Kahta tuttua kuljettajaa on tullut tervehdittyä päivän aikana, toista työvuoron lomassa ja toista vapaa-ajalla. Kesää täytyi jo fiilistellä, eikös just siinä vaiheessa tapahdu se, mitä kaikkein vähiten itse odottaa. En minä siinä vaiheessa odottanut, että Sirolan Janne tervehtisi minua, mutta kyllä vaan näin kävi. No, minä sitten reippaana vastaan Jannen tervehdykseen, iloisena siitä, että ei minua olla unohdettu, vaikka mun pyöräkauteni on jo pyörähtänyt kunnolla käyntiin. Jasharkaan ei ole unohtanut, hän morjenstaa minua siinä vaiheessa, kun olen lähtemässä kotimatkalle. Kyllä tuntuu tosi hienolta, kun kuljettajat ovat kohteliaita silloinkin, kun itse pyöräilen, tää on superhienoa!